SOMETUOTTAJAN TYÖ

16996342_759318080901649_5408315437911844760_n

17155606_760424067457717_6485408099051999676_n

17156268_763427547157369_231499016679615649_n

17190504_761936490639808_3094916575445291172_n

17202715_764657870367670_8505597212765631845_n

17352150_768116350021822_8549595397522054794_n

17361587_770029249830532_1454975833028444668_n

17458341_771257589707698_1769161373998067016_n

Huhhuh. Edellisen blogitekstin jälkeen piti vähän vetää henkeä ja keskittyä tärkeimpään, eli positiivisiin asioihin. Kerroinkin aikaisemmin, että teen sosiaalisen median sisällöntuotantoa eräälle kellojen maahantuojalle. Otan siis kuvia ja keksin kuville tekstejä, ja postaan niitä määrättyinä päivinä somekanaviin. Kuulostaa helpolta eikö? Todellisuudessa on todella tarkkaa mitä nettiin laittaa. Kuvien tulee olla todella laadukkaita, mielenkiintoisia, erilaisia, kauniita jne. ja erityisen tarkka tulee myös olla tekstien kanssa, joihin pätee samat kriteerit. Minun tulee myös laittaa kaikkien kellojen mallit ja mallinumerot mukaan postauksiin, joten voitte kuvitella miltä työpöytäni näyttää kun levitän kaikki kellot etsiäkseni niiden numeroita ja ottaakseni kuvia. Olen kuitenkin todella organisaatiokykyinen ihminen, joten nautin tälläisestä suunnattomasti.

Valokuvaaminen on ollut minulle aina ”salainen” intohimo. Eli olen aina kuvannut paljon, mutten olisi ikinä uskonut, että työllistyn kyseisellä ammatilla. Joka tapauksessa olen hyvin tyytyväinen tämänhetkiseen tilanteeseeni, sillä saan todella tehdä sitä mitä rakastan: valokuvata, kirjoittaa ja olla kaiken kauneuden ympäröimänä. Ylläolevat kuvat on julkaistu Kello- ja Korutaivas -nimisillä Instagram ja Facebook sivuille, lisää tulee kokoajan ja tuntuu, että tässä työssä kehittyy älyttömän nopeasti! Olen niin innoissani aina kun saan jonkun huikean idean joko kuvalle tai tekstille. Mene siis seuraamaan, jos haluat olla ensimmäisenä näkemässä mitä tulevan pitää 😉

Mikä muuten yllä olevista kuvista on suosikkisi? Itse pidän kovasti tuosta aamukuvasta, jonka otin kamalalla kiireellä työpäivän jälkeen ennenkuin valo katoaa kokonaan 😀 Sellaista se on somessa, et voi aina tietää mikä on totta ja mikä ei.

 

TYÖ, JOSTA JÄI P*SKAN MAKU SUUHUN

4326_86565026785_121535_n

Kaivari4

kaivari2

Kaivari8

Kaivari7

Kaivari9

Kuvat: Jussi Alamäki

Mekko: Forever 21

Poolo: Gina Tricot

Latex-Housut: Zara

Apua! Olen niiiiin järkyttävän työllistetty ollut lähiaikoina, etten ole paljoakaan ehtinyt kirjoitella. Sain ylemmän position päivätöissäni, teen vakkarina sivuuduunina sosiaalisen median sisällöntuotannon parissa, kuvailen ja stylaan minkä ehdin ja juoksentelen erinäisissä tapahtumissa verkostoitumassa. Tämä on aivan ihanaa mutta verottaa tietenkin jostain ja se on nyt käynyt tämän blogin kustannuksella.

Työstä puheen ollen: Koska jatkuvasti teen paljon, on minulle kertynyt osaamista monenmoisesta jonkin verran, vaikken täysin ammattimaisesti kaikke tietenkään osaa. Jonkin aikaa sitten eräs ystäväni oli postannut Facebookkiin ilmoituksen, että onko hänen kaveripiirissään jotain markkinointi-alan ihmisiä? Laitoin hänelle viestiä, että mitä tarvitsee, sillä itse teen melko paljon markkinoinnin parissa. Hän soitti minulle mutta en oikein ymmärtänyt hänen tarvettaan, joten hän järkkäsi minulle tapaamisen yhtiönsä muiden henkilöiden kanssa. Tapaamisen jälkeen olin edelleen hieman hämilläni heidän ”tilauksestaan” mutta ymmärsin sen verran, että siihen sisältyy graafista suunnittelua. Kerroin tapaamisella, että olen itse oppinut photoshopin käyttäjä ja osaan sillä joitain pieniä töitä tehdä. Yritin vielä korostaa, että tarkoitukseni oli vain tarjota apua ystävälleni, joka etsi markkinointi-alan ihmistä (graafinen suunnitteluhan ei sitä mielestäni täysin ole).

Noh… Tästähän alkoikin sitten kolmen viikon työhelvetti. En ymmärtänyt yhtään mitä ”asiakkaani” halusi ja tein joka ikinen päivä työn uudestaan uusien ohjeiden kera koska minua neuvoivat eri ihmiset ja jokainen halusi jotain mitä toinen ei halunnut. Se oli todella rankkaa kaiken tämän muun keskellä. En oikein ollut itsekään tyytyväinen työhöni, mutta asiakas sanoi laittavansa sen painoon, koska sillä oli yhtäkkiä niin kova kiire. Sanoin selvä ja laitoin laskun lopullisen työn mukana.

Laskun eräpäivä tuli ja meni ja laitoin ystävälleni viestiä, että tarkistaisiko hän asian tai muistuttaisi tilitoimistoaan. Vastaukseksi sain aivan järkyttävän ”emme pitäneetkään työstäsi, joten käytimme toista toimistoa, emmekä maksa laskua.” Pysähdyin hetkeksi. Voiko tämä olla totta? Voiko ystävälläni olla näin naurettava ammattietiikka, että tehdystä työstä ei makseta? Ei mielestäni ole minun asiani, jos työtäni ei käytetä, mutta se, että olen siihen kolme viikkoa laittanut joka ilta hyvää hyvyyttäni on todella surkuhupaisaa.

En siis ole tästä palkkaa saanut, enkä ilmeisesti tule saamaan. Mitä mieltä olette? Kumpi teki väärin?

STYLE BY ME

dsc_2768-e

dsc_2907-e

dsc_2968-e

dsc_3012-e

dsc_3093-e

dsc_3105-e

dsc_3298-e3

dsc_3369-e2
Kuvat: Marko Saari

Ahhh! Pitkän, epäonnisen ja sairastelutäytteisen syyskauden jälkeen oli OIKEASTI ihanaa olla hetki täysin kirjoittamatta tätä blogia ja stressaamasta liikaa siitä. Luulen, että otan itselleni vähän liikaa paineita tämän päivittämisess ja sisällön suunnittelun kanssa, mutta tottakai kun ne ovat itselleni niin tärkeitä asioita, varsinkin tulevaisuuden ja ammatinvalinnan kannalta. Olen pitänyt myös taukoa siitä nettisivujen suunnittelu-projektista, en onneksi itseni toimesta vaan projektin tilaajan kiireisten aikatulujen vuoksi. Myös jouluna oli ihana vaan olla. Miten teillä meni joulu? Itse pidin perhejoulun jo 17.12 perheeni kesken ja aattona kävin vain pitämässä seuraa mummolleni, sekä antamassa hänelle Tom Of Finland -aiheisen joululahjan (erittäyn viihdyttävä video löytyy mun Instasta).

Mutta nyt aiheeseen eli yllä oleviin kuviin. Teimme siis kuvaajan kanssa yhteistyönä suunnitelman kuvasarjasta, jossa oli aiheena värikkäät sukkahousut. Malleiksi saimme mielettömät ammattilaiset, nimittäin Laura ja Jasmina. Lisäksi nuo upeat meikit (HUOM! Huulet kahdessa viimeisessä kuvassa) loi Kasper Vähä-Ojala. Kaikenkaikkiaan onnistuneet kuvat saimme mielestäni. Sukkahousuja kävin kahmimassa Kappahlista ja Lindexistä. Vaatteita oli niin Mangosta, Kappahlista, Lindexistä kuin Monkistakin. Vastoinkäymisiltä ei kuitenkaan näissä(kään) kuvauksissa vältytty, sillä olin menossa illalla hakemaan värikkäitä kenkiä Zarasta ja astuessani sisään myyjä tguli sanomaan, että ovat sulkeneet. Mietin ensin, että onko kaupassa tulipalo vai olinko oikeasti kävellyt unissani. Kysyin kädet täynnä pusseja että mitä kello oli. Se oli 8 illalla. En jotenkin ollut yhtään tajunnut, että osa liikkeistä sulkee jo kello 8 kun kauppojen aukioloaikojen vapauttamisen jälkeen suurin osa on oikein mielellään pitänyt liikkeensä auki vielä kello 9. Noh, oma mogani kun en ollut ottanut asiasta selvää etukäteen. Onneksi kenkiä kuitenkin löytyi ja saimme kaikki romppeet kasaan 🙂 Mikä tyyli on muuten yllä olevista kuvista teidän lemppari?

Nyt kun en enää ole flunssassa, on selkäni taas alkanut kiukutella. Minulla on lievähkö mutta hyvin näkyvä skolioosi, joka ei ilmeisesti kestä istumatyötä. Keväällä en pystynyt kunnolla hengittämään kun vasenta puolta selästä keuhkojen kohdalta pisti niin vimmatusti. Nyt tuo kipu alkaa hiipiä takaisin ja päätin HETI varata hieronta-ajan. Olin oikeastaan varannut sen jo messujen jälkeen, mutta en uskalla kuumeessa olla hierottavana, joten jouduin sen viime tipassa perumaan. Joka tapauksessa, olen jälleen varannut hieronta-ajan Jalosaurilta. Viimeksi hieronta oli 5/5 ja muutenkin mukavampi mennä jollekin tutulle ja hieronnan jälkeen olla nolostumatta kun kaikki nesteet ovat valuneet naamaan, jossa on hieronta-alustan jättämä rinkulan jälki ja paloauton väri 😀

Nyt odottelemaan uutta vuotta. Pidämme pienimuotoiset juhlat kotonamme uuden vuoden kunniaksi. Miten te aiotte juhlia? Aiotteko tehdä mitään uuden vuoden lupauksia?

 

TÄYSILLÄ ETEENPÄIN

jussi

jussi3

jussi1

jussi4

jussi2
Kuvat: Jussi Alamäki

Takki/ Forever 21

Mekko/ Zara

Saappaat/ H&M

Tähän tulee varmaan paljon tekstiä, sillä en enää ehdi kirjoittaa päivittäin tekemisistäni. Olen todella kiireinen ja pusken itseäni äärirajoille. Olen päättänyt, että ensi vuosi on suuri muutosten vuosi ja mikäänhän ei tule ilmaiseksi, joten olen päättänyt työskennellä kaiken haluamani eteen kovempaa kuin koskaan ennen. Päivätöissäni olen ottanut extravastuuta ja ylimääräisiä tehtäviä. Töiden jälkeen tulen kotiin tekemään lisää töitä sivutyöpaikalleni, joka on muuten todella ihanaa ja luovaa hommaa. Olen myös saanut mukavasti yhteydenottoja Personal Shopper -palveluitani kohtaan, johtunee lähestyvästä joulusta 😉 WINK WINK. Lisäksi tämä blogin kirjoittaminenkaan ei ole mitään pikkuhommaa, sillä kaikki asut ja kuvat tulee suunnitella ja ottaa, olla paljon yhteyksissä eri ihmisiin ja keksiä vielä jotain kirjoittamistakin. Mutta kova työ palkitaan, ennemmin tai myöhemmin. Tuntuu siltä, että mitä enemmän minulla on lautasella sitä tehokkaampi minusta tulee. Tunnen itseni todella voimakkaaksi ja aikaansaavaksi jatkuvasti ja tämähän boostaa kaikkea lisää, kuten uteliaisuutta, luovuutta ja taistelutahtoa.

Vapaa-ajan rintamalta seuraavaa: päätyöni firmassa oli perjantaina pikkujoulut ja oli super tapahtumarikas päivä. Ensin jakauduimme joukkueisiin ja menimme pelaamaan Escape Room -peliä. Minun joukkueeni meni Happy Hour -nimiseen peliin Kaisaniemeen ja pakko sanoa, etten malta odottaa seuraavaa kertaa! Oli niin hauskaa ja todella sai miettiä seuraavaa vihjettä ja koodia. Tämän jälkeen siirryimme hohtogolffaamaan West Coast Golfiin. En ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa ja ratoja oli paljon, eri teemoilla. Kauhurata oli hauskin koska kiljuimme ja huusimme täyttä päivää jonka jälkeen räkätimme kyyneleet silmissä lattialla reaktiotamme :D. Illallisen jälkeen menimme Savoy-teatteriin katsomaan aivan spektaakkelimaista Reuben Kayen burleski/ kabaree -esitystä Too much… Is never enough. WAU! Suosittelen kaikkia kolmea juttua! Niin upea päätös upealle päivälle! Päälläni minulla oli illemmalla tuo vihreä mekko, joka näkyy kuvissa.

Lauantaina ei ollut aikaa latailla akkuja, sillä päätimme lähteä Tukholmaan laivalla katsomaan Fotografiska Museetin näyttelyä, Anton Corbijin 1-2-3-4. Näyttely koostui mustavalkoisista valokuvista eri artisteista ja laulajista vuosien varrella. Pidin kovasti siitä, etteivät valokuvat hiponeet täydellisyyttä. Tarkennus oli välillä miten sattuu ja monet kuvat olivat ns. tilannekuvia. Tämän jälkeen suuntasimme ihan parhaalle ostoskadulle, Biblioteksgatanille jossa taisin saada jonkinlaisen napsahduksen päässäni, kun pääsin koluamaan And othes stories -liikettä. Ihan jokainen vaatekappale oli minun näköiseni ja mielelläni olisin niistä jokaisen ottanutkin mukaani. Mutta kun budjetti on rajallinen, päädyin vain yhteen mekkoon ja söpöihin korvakoruihin.

Nyt sitten samalla tarmolla aion mennä kahdeksi päiväksi Sijoitus-Invest -messuille töihin. Mietin jo viime viikolla, että minun on pakko näin hullun viikon jälkeen palkita itseni jotenkin ja varasinkin perjantaiksi hieronta-ajan Jalosaurille. Olen hänellä kerran kesällä käynyt ja varmasti yksi parhaista hierojista, joita minulla on ollut. Viikonloppuna sitten haluan hakea joulukuusen esille, paketoida lahjoja, leipoa piparia ja juoda glögiä. Tsemppiä kaikille tuleviin koetuksiin, YOU CAN DO IT!

P.S. Ärsyttävätkö nämä linkit vai onko kiva käydä tutustumassa suoraan palveluntarjoajan sivuihin?

TYÖNARKOMAANI

unspecified-1

unspecified-3

unspecified-1

unspecified-4
Kuvat: Teemu Koo

Ihanaa viikkoa kaikille vaikka ei olekaan enää maanantai. Maanantaina minulla nimittäin alkoi uusi sivutyö, jossa saan suunnitella NautiKarlsson -nimisen yhtiön kotisivut kokonaan uusiksi. Jännittää huikeasti, sillä en ole tätä muille aikaisemmin tehnyt, itselleni vain. Kyseessä on siis luksusveneiden maahantuoja, joka haluaa vähän freesata sivuaan nykyaikaisemmaksi ja kohderyhmälle sopivammaksi.

Lisäksi minulla on oma toiminimi stylistinä ja pukeutumisneuvojana, valokuvaan, olen jatkuvasti valokuvattavana ja nyt pyrin myös päivätöissäni eteenpäin kohti uusia haasteita. Paljon on siis kokoajan palloja ilmassa, mutta vaikka touhuni näyttävät jonkun silmissä ehkä huolestuttavalta työnarkomanialta, en voi muuta sanoa kuin että tästä minä nautin. Pidän siitä, että saan paljon aikaiseksi, saan nähdä työni jäljen ja minua todella tarvitaan. Olen uraorientoitunut nainen ja haluan rikkoa lasikattoja ja todella tehdä elämästäni merkityksellisen.

Toivon, että saan lisää vastaavia projekteja ja mahdollisesti myös ottaa haltuuni yrityksen somekanavat ja sisällöntuotannon. Se tuntuu kuitenkin omalta jutulta visuaalisuuteni ja luovuuteni ansiosta. Viikonloppuna onkin kulttuurimatka ruotsiin ihan noin niinkuin arjen vastapainoksi. 🙂