SÄKKIPIMEÄ VUODENAIKA

pimeys

pimeys1

pimeys2

pimeys4

pimeys3
Kuvat: Jussi Alamäki

Takki/ Luhta

Neule/  Gina Tricot

Mekko/ Mango

Sukkahousut/ Lindex

Kengät/ H&M

Laukku/ Burberry

Kävimme Jussin kanssa taas ulkona kuvailemassa, mutta tällä kertaa halusimme tuoda Suomen todellisen puolen esille, eli sen, että vuoden pimein aika on taas täällä. Töihin mennessä on pimeää ja töistä lähtiessä on pimeää. Lisäksi, vaikka päivällä olisi ns. valoisaa, lumentulo usein blokkaa auringon ja ulkona on vähintäänkin hämärää.

Minulle valo ja lämpö ovat todella tärkeitä asioita jaksamisen kannalta ja huomaan jo nyt merkkejä kaamosväsymyksestä. Toisilla ihmisillä synkkyys menee mielen perukoille asti, enkä yhtään ihmettele miksi toiset meistä kärsivät kaamosmasennuksesta. Tänään on lisäksi ollut todella kova tuuli, joten iho kyllä kärsii ulkona käydessä toden teolla.

Miten te olette lievittäneet kaamokseen liittyvää oireilua? Miten hoidatte ihoa tälläisenä aikana? Minulla on onneksi tammikuussa tulossa viikon mittainen matka Los Angelesiin, jossa toivottavasti edes vähän mieluisampi sää. Silti talvi tuntuu lyhyemmältä kuin kesä, eikä mielestäni viikko riitä akkujen lataamiseen. Pitäisikö ihmistenkin vaipua eräänlaiseen talvihorrokseen talvella ja paiskia mielummin kesät töitä kun energiaa piisaa? No onneksi olen keksinyt kaikkea kivaa tekemistä melkein kaikille viikoille, että saan ajatukseni pois sysimustasta ulkomaailmasta.

 

MISSÄ SILMÄ LEPÄÄ

img_0330

img_0331

img_0340

img_0343

img_0346  img_0348

img_0349

img_0350  img_0353

Viimeksi, kun kävin äitini kanssa Ikeassa (josta löytyikin silloin aivan liian hauska kooste mun snäpistä) näin tuon PS 2014 lampun ja rakastuin syvästi. Lamppu oli pakko saada ja Viikonloppukuulumiset -tekstissäni jo kerroinkin, ettei asuntomme korkeiden seinien takia lamppua ollut mitenkään helppoa asentaa paikalleen. Pitkän kiroilun ja kahksien tikapuiden jälkeen kuitenkin saimme kuin saimmekin lampun kattoon, enkä voisi olla tyytyväisempi. Lamppu on siis tuollainen Star Wars tyylinen Death Star kiinni ollessaan ja naruista vetämällä se avautuu mielettömäksi taideteokseksi. Otin version, jossa on sisällä hopeaa vaikka rakastuinkin kupariseen väriin, mutta se ei vain olisi sopinut kylmään, harmaavalkoiseen sisustukseemme. Olen kuitenkin enemmän kuin tyytyväinen.

Kävimme ystäväni Nooran kanssa perjantai-iltana katsastamassa paljon puhutun Yayoi Kusaman Infinity -taidenäyttelyn HAMissa ja pakko sanoa, ettei hype ole ollut turhaa. Voisin ehdottomasti mennä uudestaankin. Mielettömät installaatiot, kurpitsat ja värit veivät mennessään ihan uuteen psykedeeliseen maailmaan josta ei halunnut palata todellisuuteen. Minua myös henkilökohtaisesti puhutteli Kusaman omat kommentit elämästä ja taiteesta. Niin avoimesti hullu ja pakkomielteinen ihminen on luonut pään sisäisitä demoneistaan jotain taidemaailmaa mullistavaa. Kannattaa ehdottomasti käydä, vaikkei taidetta muuten paljoa seuraisikaan.

 

PÄÄTÄ EI PALELE

dsc02204

dsc02092

dsc02061

dsc02173
Kuvat: Eugene Doe

image1-6

Hattu/ UFF

Neuletakki/ Zara

Neule/ Lindex

Housut/ H&M

Kengät/ H&M

Laukku/ Burberry

Lumet saatiin vihdoin Helsinkiin ja on aika kaivaa taas ne lämpimimmät talviasusteet ja liukkautta estävät kengät kaapin pohjalta. Nämä ihanat syyskuvat taisivat jäädä tämän syksyn viimeisiksi, mutta toisaalta taas, on kiva päästä ottamaan kunnon talvikuvia talviasuissa.

Flunssa alkaa viimein helpottaa näin 2,5 viikon sairastelun jälkeen. Jotain hyvää siitäkin, nimittäin olen löytänyt ehdottoman suosikkiravintolani! Kyseessä siis Forumin kylkeen avattu Ônam. Tukkoisena ja hinkuyskäisenä oli niin lohduttavaa saada heidän mausteisia keittoja ja erinoimaisesti paistettua riisiä. 5/5 on minun arvioni. Sen verran hyvää asiakaspalveluakin olen sieltä saanut.

Viikonloppuna on veljeni lapsen nimijuhla ja sain kunnian olla järjestämässä niitä. Mielestäni on ihanaa käyttää kunnolla luovuutta, järjestellä ja koristella ja saan jopa pitää puheen! Apua! Olen pitänyt puheita kyllä koulussa, mutta tämä on jotain paljon henkilökohtaisempi ja olen todella otettu asiasta. Juhlista varmasti lisään kuvia myöhemmin.

 

TYTTÖ TYÖNTEKIJÄ

14812865_383148615407394_980136540_o

farkut-villapaita1

14803144_383148648740724_387819869_o

14813192_383148585407397_1990415846_o
Kuvat: Janne Aaltonen

Eilen vietettiin naisten palkkapäivää muistuttamaan siitä, että työmarkkinoilla vallitsee edelleen palkkojen välinen epätasa-arvo. Naiset tienaavat siis 83,3% miesten palkoista. Tämä tarkoittaa sitä, että naisten palkanmaksu loppuu lokakuuhun, vaikka työt jatkuvat vielä vuoden loppuun asti. Naisilta puuttuu siis keskimäärin kahden kuukauden palkka miesten palkoista.

Mistä tämä johtuu? Johtuuko se siitä, että miehet käyvät hanakammin palkkaneuvotteluja kuin naiset? Onko naisia vähemmän työelämässä, joka laskee keskiarvoa vai sijoittuvatko naiset helpommin matalapalkkaisemmille aloille? Onko työttömäksi jääminen tai matalapalkalla töitä tekeminen naisten oma valinta, vai johtuuko tämä palkkauksen homogeenisyydestä, jolla tarkoitan siis sitä, että miehet palkkaavat usein miehiä mielummin omiksi kollegoikseen. Johtuuko tämä siitä, että naiset saattavat jäädä lapsen saamisen takia pois töistä, joka tuottaa firmalle kustannuksia, kun miehet eivät vain voi kantaa perheen tulevaa jälkikasvua, saati synnyttää sitä?

Näiden asioiden kanssa painin eilen ja välillä muulloinkin, sillä olen itse tehnyt töitä 14-vuotiaasta asti. Yliopisto-aikanani työskentelin täysin täysipäiväisesti ja välillä olen tehnyt kahtakin työtä samanaikaisesti. En ole varsinaisesti omalla kohdallani törmännyt ilmiöön, missä kokisin minun asemassani työskentelevän miehen tienaavan minua enemmän, mutta työelämässä eteneminen tuntuu mielestäni takkuiselta. Mietin myös usein, miksi suurin osa suurten muotitalojen omistajista ja taiteellisista johtajista ovat miehiä?

Kuulisin tästä aiheesta mielelläni muidenkin mielipiteitä.

 

VIIKONLOPPUKUULUMISET

mustaa3

mustaa

mustaa1

mustaa2
Kuvat: Jussi Alamäki

Takki/ Forever 21

Paita/ Zara

Housut/ H&M

Kengät/ Zara

Laukku/ Burberry

Vyö/ Moschino

Huhhuh taas mikä viikonloppu takana. Perjantaina olin kutsunut isäni puolen serkut käymään luonani. Emme olleet nähneet aikoihin ja meillä oli paljon puhuttavaa. Heittäydyimme kuitenkin melko villeiksi ja kävimme jopa lähikapakassa pelaamassa pöytäcurlingia (ihan lemppari peli!). En ollut ajatellut, että tosiaan vetäisimme pidemmän kaavan kautta, josta johtuen nukuin seuraavana päivänä pommiin sovituista kuvauksista. Onneksi kuvaaja oli kuitenkin niin ihana, että odotti minua ja saimme kuin saimmekin mielettömän kauniita kuvia.

Myöhemmin sain kuulla vaarini tilan heikentyneen, (hän on ollut jo pidemmän aikaa huonossa kunnossa) ja lähdimme veljeni kanssa oitis hoitokotiin, jossa hän on. Tämän jälkeen suunnittelimme vielä veljeni lapsen nimijäisiä ja myöhemmin kävin vielä ystäväni kanssa viinillä samaisessä lähikapakassa jossa olin perjantainakin hillunut. 😀

Tänään kävimme poikaystäväni kanssa Ikeassa ostamassa uutta kattolamppua. Rakastuin PS 2014 -lamppuun viimeksi Ikeassa käydessäni ja sellainenhan oli sitten pakko saada omaan kotiin. Ostimme isomman version joka on väreiltään valko-hopea. Kun sain lampun koottua tajusin, ettei meillä ole tikkaita ja seinät asunnossamme ovat parhaillaan yli 4 metriä. Nyt siis etsimme lähellä asuvista ystävistämme sitä remonttireiskaa jolla ne tikkaat ovat ettei minun tarvitse kavuta poikaystäväni harteille ja tasapainotella painavien lamppujen kanssa.

 

TAISTELIJA

taistelija
Kuva: Matleena Sistonen

screen-shot-2016-10-21-at-9-05-31-pm screen-shot-2016-10-21-at-9-10-07-pm

Kävin pitkästä aikaa Pinterestissä Quotes-kansiossani johon olen koonnut itselleni koskettavia, tärkeitä ja voimaannuttavia lauseita elämän varrelta. En voinut olla huomaamatta miten moni noista kootuista lauseista liittyi selviytymiseen, henkisten haavojen parantamiseen, periksiantamattomuuteen ja ihmissuhteisiin.

Olen todella onnellinen siitä kuka nyt olen ja missä olen. Näin ei kuitenkaan ole aina ollut. On pitänyt kahlata todella syvä suo ja teloa itsensä moneen kertaan matkan varrella. Nämä vaikeat kokemukset niin rakkauden, ystävyyden kuin perheenkin saralla ovat todella kasvattaneet minusta sen kuka olen, olen oppinut arvostamaan asioita joita nyt arvostan ja jokaisen kokemuksen jälkeen olen ollut entistä vahvempi ja valmiimpi seuraavaa koettelemusta varten. Tiedän, että näitä kovia kokemuksia on vielä edessä, mutta ne eivät välttämättä järisytä maailmaani, sillä olen valmiimpi ja edellisistä kriiseistäni viisastuneempi.

Olen myös näistä asioista oppinut, että tunteita pystyy todellakin hallitsemaan. Asenteen muutos, askeleen ottaminen taaksepäin ja näkökulman vaihtaminen ovat asioita, jotka ovat minun valttikorttejani selviytymiseen.

Muistan kuinka kovimman elämänkriisini edessä 19 vuotiaana menin aivan pirstaleiksi. En edes tuolloin tiennyt kuka olen, sillä minulle ei ollut kehittynyt omaa itsenäistä identiteettiä. Olin eronnut 3 vuoden suhteesta ja olimme kasvaneet teini-iän vuodet niin tiiviisti yhteen tuolloisen poikaystäväni kanssa, että olin matkalla hukannut itseni. Ero oli todella kova paikka. Muutin takaisin äitini luo yhteisestä kodistamme, itkin yötä päivää, sillä en pystynyt nukkumaan enää. En myöskään pystynyt syömään ja laihduin aivan hirvittävän huonoon kuntoon. Tuolloin todella punnittiin ihmissuhteiden tärkeys ja tajusin samalla, ettei minulla ollut paljoa todellisia ystäviä, jotka olisivat tulleet piristämään minua tai tarjonneet olkapäätä johon nojautua. Olin siis yksin, koditon vailla ystäviä ja identiteettiä. Elämä oli tuolloin todella synkkää. Äitini kuitenkin jaksoi aina sanoa ”me noustaan tästä kuin Fenix-lintu tuhkasta”.

Niin siinä kävi. Pala palalta ja päivä kerrallaan aloin rakentamaan elämääni uudelleen. Hain kauppakorkeakouluun, aloin käydä salilla aivan uudella mentaliteetilla, tutustuin uusiin ihmisiin ja aloin nauttimaan taas asioista. Nyt kun katson taaksepäin, niin olen todella onnellinen siitä kuka minusta on tullut ja jos rehellisiä ollaan, olen onnellinen, että en ole enää se sama identiteetti, jonka teininä olin kehittänyt silloisen poikaystäväni kanssa. Tuolloin muistan nimittäin sanoneeni ”en viihdy itseni kanssa”. Se on maailman hälyyttävin lause mikä nuoren tytön suusta voi tulla, sillä loppujen lopuksi kaikista tärkein ihmissuhde elämässä on suhde itsensä kanssa. Muita ihmisiä tulee ja menee, mutta itsensä kanssa on elettävä loppuun asti. Parempi siis varmistaa, että matkaseura on viihdyttävä elämän tuomalla tiellä 🙂

 

FREELANCE-HENGESSÄ

14885833_386078101781112_1350195127_n

 

14787031_383148592074063_1411104700_o

14813679_386078091781113_1329292811_n

14813438_383148672074055_843646780_o
Kuvat: Janne Aaltonen

Takki/ Luhta

Paita/ Bershka Men

Kengät/ Zara

Kuulen välillä ystäviltäni, jotka toimivat yrittäjinä toiminimellä tai ns. freelancereina, että heidän lähipiiristään tulee usein kysymyksiä, kuten ”no voisitko nyt tädille tehdä tämän ilmaiseksi?” tai ”saisko kaverialea?”… Mikä hemmetin kaveriale? Ihmiset, jotka kuuluvat pienyrittäjän lähipiiriin pitäisi nimenomaan tukea ja kannustaa eikä kinuta alea pienyrittäjän pienestä ja epäsäännöllisestä palkasta.

Muutamalta valokuvaajalta olen kuullut, että vielä 10 vuotta sitten valokuvaamisellakin tienasi keskivertoa paremmin ja keikkaa pukkasi ulkomaille asti. Nykyään asiat ovat toisin ja monet tekevätkin valokuvaamisen lisäksi jotain muutakin työtä. Tämän päivän motto tuntuu olevan ilmainen työ.

Myös personal trainerit, koodarit, stylistit, kampaajat, meikkaajat, art directorit etc. saavat tänä päivänä kuulla tuon saman virren. Mielestäni ystäville voi maksaa jopa hieman extraa, viedä silloin tällöin skumppapullon tai kysyä josko voisi jotenkin auttaa jossain asiassa, esim. jakamalla Somessa heidän juttujaan eteenpäin ja laittaa puskaradioon liikkeelle ystävän yritystä positiivisesti markkinoivan jutun. Onko kukaan muu huomannut saman ilmiön, että nykyään pitää tehdä ilmaiseksi töitä?

Keventääkseni kuitenkin tunnelmaa pienen vuodatuksen jälkeen, voin jakaa esimerkiksi tämän hienon Feissarimokista poimitun keskustelun aiheeseen liittyen. Autetaan toisiamme niin yrittäjyydestäkin tulee mukavempaa!

 

LAINATAKISSA

lainatakissa5

lainatakki

lainatakissa-6

lainatakki1

lainatakki2
Kuvat: Teemu Koo

Hattu/ UFF

Takki/ H&M

Neule/ Gina tricot

Farkut/ Bershka

Saappaat/ H&M

Tiedättekö sen tunteen kun on ystävä, jonka kanssa olette aika samanlaisia, teillä on sama vaatemaku ja olette saman kokoisia? Me lainaamme takkeja, mekkoja ja muita vaatteita keskenämme ystävieni kanssa. Näin emme kyllästy omiin vaatteisiimme emmekä sorru niin helposti shoppailemaan (niin varmaan). Tällä kertaa minulla oli tuo ihana harmaa takki lainassa.

Pelkäsin, että en saa blogiin mitään uutta ja kiinnostavaa sisältöä, joten etsintäkuulutin pari kuvaajaa, joiden kanssa tekisin vapaa-ajallani kuvausprojekteja blogini kannalta. En todellakaan joutunut pettymään, sillä etenkin nyt räntäsateen paiskoessa ikkunoitamme vasten on ihanaa käyttää näitä Teemun kanssa otettuja kuvia, joissa välittyy raikas ja lempeä syysfiilis.

Syksyssä on kyllä parasta kerrospukeutuminen. Tavallaan vaatteita saa käyttää kaksi kertaa enemmän kuin kesällä, mutta ei tarvitse vielä kuitenkaan verhoutua pilkkihaalariin ja palella nenä punaisena. Lisäksi harmaa ja hopea ovat aina ”väreinä” kiehtoneet minua. Kotini on harmaa-hopea-valkoinen, minulla on paljon harmaita vaatekappaleita ja kotisivuni ovat pääsoin harmaalla tekstillä kirjoitettu. Minkä värisiä vaatteita te enimmäkseen pidätte?

Viime yö oli muuten ihan hirveä. Vannon, että nukuin maksimissaan 3 tuntia, sillä yskäkohtaukseni eivät ottaneet loppuakseen. Asumme ullakko-asunnossa, eikä täällä ole ns. huoneita, joten lukittauduin vessaan köhimään, että poikaystäväni saisi edes vähän nukuttua. Lääkärin mukaan minulla on virus, johon eivät lääkkeet pure, eli hänen suosituksensa oli neste, lepo ja hunaja, jota olenkin jo viikon ajan harrastanut. Kuulin, että nyt on ollut paljon liikkeellä myös keuhkokuumetta, joten olen loppujen lopuksi melko onnekas, kun tautini ei ole levinnyt niin pitkälle. Onko kukaan muu sairastanut tänä syksynä sitkeää flunssaa?

 

VANHASSA VARA PAREMPI

ruskakuva

ruskakuva2

ruskakuva5

ruskakuva3

ruskakuva4
Kuvat: Teemu Koo

Villaneule/ Zara

Farkut/ Bershka

Saappaat/ H&M

Uusi viikko ja uudet kujeet. Kaivoin kaapin pohjalta taas vuosia vanhan Zaran villatakin, joka on pitänyt pintansa kaudesta toiseen. Pidän todella paljon tämän takin mallista ja tyylistä, lisäksi se on todella lämmin ja monikäyttöinen. Olen itse somistanu sen vyöllä, vaikka siinä ei vyötä ostaessa tullutkaan, välillä pidän sitä vaan roikkuvana. Lisäksi olen irroittanut tuon mukana tulleen kaulurin, vaikkakin näihin kuviin se pääsi mukaan. Tulen varmasti tekemään lisää kuvauksia tämän takin kanssa, sillä se on ehdottomasti yksi suosikeistani.

Katsahdin aamulla säätiedoitusta ja huomasin, että saatamme saada Helsinkiin ensilumet ihan näinä päivinä. Mielestäni se olisi aivan ihanaa, sillä aamulla töihin kävellessäni oli todella pimeää, synkkää, märkää ja koleaa. Synkkyys katoaisi valkoisen lumipeitteen myötä. Eilinen tuuli oli kuitenkin aivan kamala. Parvekkeellamme ollut lasipurkki tipahti tuulen voimasta lattialle ja paiskautui tuhansiksi palasiksi kovaa mosaiikkista lattiaa vasten.

Olen edelleen hieman puolikuntoinen, joten kävin S-marketista hakemassa jotain toipumistani nopeuttavaa ja törmäsin ensimmäistä kertaa tuorepuristettuun Granaattiomenatäysmehuun. Haltioissani juoksin se kainalossa kassalle, sillä olen useasti miettinyt Granaattiomenaa syödessäni miten ihanaa olisi saada siitä mehua. Pullo ja hinta olivat melko valtavat, mutta oli vaan pakko saada maistaa lempihedelmäni nektariinia. Mitä te käytätte vastustuskyvyn ja flunssan parantamiseen?

I Love Me 2016

I Love Fashion -FashionShow by @teriniitti #teriniittistyling #iloveme16

A video posted by Pinjamari Jirout (@pinjamari) on

img_4304

img_4368

img_4371

img_4394

img_4420 img_4338

img_4344

img_4453

Vaikka olo on edelleen kuin jyrän alle jäänyt, päätin väkisin raahautua katsomaan Teri Niitin I Love Fashion -muotinäytöksen I Love Me -messuille. Se on joko fyysinen kunto tai psyykkinen kunto, en pysty enää olemaan yksin neljän seinän sisällä. Ajattelin, että siellä tulee kuitenkin istuttua, eikä tule mitään fyysistä rasitetta.

Fyysistä rasitetta kuitenkin syntyi, nimittäin positiivisessa mielessä, kun sydän alkoi hakkaamaan näytöksen musiikin jyllätessä ja kylmät väreet juoksivat pitkin selkäpiitä ymmärtäessäni näytöksen tarinan. Teri itse kertoi ennen shown alkamista tämän olevan hänelle todella henkilökohtainen taiteen ja tunteiden yhdistämä luomus ja se alkaa synkkyydestä ja myrskystä jatkuen kohti parempaa, valoisampaa tulevaisuutta.

Näytöksessä oli myös uusi elementti, joka on tuttu muun muassa Tommy Hilfigerin SS16 näytöksestä. Vesi, joka on elämän alkulähde ja puhdistava elementti. Oli aivan henkeäsalpaavaa nähdä mallien roiskivan vettä voimakkaalla kävelyllään pitkin allasmaista lavaa. Näytöstä tehosti myös taustalla pyörivä myrskyn ominaisuuksia esittelevä video ja todella hyvin valikoitu musiikki. Kaikenkaikkiaan näytös oli mielestäni onnistunut! Sen henkilökohtaisuus varmasti kiehtoi muitakin katsojia, onhan jokaisen muotilegendan elämässä ollut suurta tragediaa, kuinka he muuten olisivat olleet niin kiinnostavia ja karismaattisia persoonia? Alussa vilahti myös miekkoja ja haarniskan paloja. En siis kadu vaikka saisinkin siitä hyvästä keuhkokuumeen.

Itseäni harmittaa hieman kuvien laatu. Minulla ei selvästikään ole oikeanlaista linssiä kuvata liikkuvia ihmisiä kaukaa spottien häikäistessä ja veden kirkastaessa kuvia entisestään. En myöskään hallitse kameran asetuksia juuri lainkaan, se näkyy! Lähestulkoon kaikki ottamani kuvat olivat enemmän tai vähemmän puhkipalaneita ja otinkin tuon vuoksi kännykällä suuren osan kuvista (virhe!). Kännykän kuvat olivat suurennettuna kamalaa mössöä, joten onneksi järkkäristäni löytyi nämä muutamat herkkukappaleet visualisoimaan kokemustani tänään. Myös eri somekanavat kävivät kuumana kun vuorotellen nauhoitin snäppiin ja instaan kuin mikäkin jakomielitautinen hullu.

Kuinka moni kävi I Love Me -messuilla ja mikä jäi päällimmäiseksi mieleen?