TÄYSILLÄ ETEENPÄIN

jussi

jussi3

jussi1

jussi4

jussi2
Kuvat: Jussi Alamäki

Takki/ Forever 21

Mekko/ Zara

Saappaat/ H&M

Tähän tulee varmaan paljon tekstiä, sillä en enää ehdi kirjoittaa päivittäin tekemisistäni. Olen todella kiireinen ja pusken itseäni äärirajoille. Olen päättänyt, että ensi vuosi on suuri muutosten vuosi ja mikäänhän ei tule ilmaiseksi, joten olen päättänyt työskennellä kaiken haluamani eteen kovempaa kuin koskaan ennen. Päivätöissäni olen ottanut extravastuuta ja ylimääräisiä tehtäviä. Töiden jälkeen tulen kotiin tekemään lisää töitä sivutyöpaikalleni, joka on muuten todella ihanaa ja luovaa hommaa. Olen myös saanut mukavasti yhteydenottoja Personal Shopper -palveluitani kohtaan, johtunee lähestyvästä joulusta 😉 WINK WINK. Lisäksi tämä blogin kirjoittaminenkaan ei ole mitään pikkuhommaa, sillä kaikki asut ja kuvat tulee suunnitella ja ottaa, olla paljon yhteyksissä eri ihmisiin ja keksiä vielä jotain kirjoittamistakin. Mutta kova työ palkitaan, ennemmin tai myöhemmin. Tuntuu siltä, että mitä enemmän minulla on lautasella sitä tehokkaampi minusta tulee. Tunnen itseni todella voimakkaaksi ja aikaansaavaksi jatkuvasti ja tämähän boostaa kaikkea lisää, kuten uteliaisuutta, luovuutta ja taistelutahtoa.

Vapaa-ajan rintamalta seuraavaa: päätyöni firmassa oli perjantaina pikkujoulut ja oli super tapahtumarikas päivä. Ensin jakauduimme joukkueisiin ja menimme pelaamaan Escape Room -peliä. Minun joukkueeni meni Happy Hour -nimiseen peliin Kaisaniemeen ja pakko sanoa, etten malta odottaa seuraavaa kertaa! Oli niin hauskaa ja todella sai miettiä seuraavaa vihjettä ja koodia. Tämän jälkeen siirryimme hohtogolffaamaan West Coast Golfiin. En ollut ennen käynyt kyseisessä paikassa ja ratoja oli paljon, eri teemoilla. Kauhurata oli hauskin koska kiljuimme ja huusimme täyttä päivää jonka jälkeen räkätimme kyyneleet silmissä lattialla reaktiotamme :D. Illallisen jälkeen menimme Savoy-teatteriin katsomaan aivan spektaakkelimaista Reuben Kayen burleski/ kabaree -esitystä Too much… Is never enough. WAU! Suosittelen kaikkia kolmea juttua! Niin upea päätös upealle päivälle! Päälläni minulla oli illemmalla tuo vihreä mekko, joka näkyy kuvissa.

Lauantaina ei ollut aikaa latailla akkuja, sillä päätimme lähteä Tukholmaan laivalla katsomaan Fotografiska Museetin näyttelyä, Anton Corbijin 1-2-3-4. Näyttely koostui mustavalkoisista valokuvista eri artisteista ja laulajista vuosien varrella. Pidin kovasti siitä, etteivät valokuvat hiponeet täydellisyyttä. Tarkennus oli välillä miten sattuu ja monet kuvat olivat ns. tilannekuvia. Tämän jälkeen suuntasimme ihan parhaalle ostoskadulle, Biblioteksgatanille jossa taisin saada jonkinlaisen napsahduksen päässäni, kun pääsin koluamaan And othes stories -liikettä. Ihan jokainen vaatekappale oli minun näköiseni ja mielelläni olisin niistä jokaisen ottanutkin mukaani. Mutta kun budjetti on rajallinen, päädyin vain yhteen mekkoon ja söpöihin korvakoruihin.

Nyt sitten samalla tarmolla aion mennä kahdeksi päiväksi Sijoitus-Invest -messuille töihin. Mietin jo viime viikolla, että minun on pakko näin hullun viikon jälkeen palkita itseni jotenkin ja varasinkin perjantaiksi hieronta-ajan Jalosaurille. Olen hänellä kerran kesällä käynyt ja varmasti yksi parhaista hierojista, joita minulla on ollut. Viikonloppuna sitten haluan hakea joulukuusen esille, paketoida lahjoja, leipoa piparia ja juoda glögiä. Tsemppiä kaikille tuleviin koetuksiin, YOU CAN DO IT!

P.S. Ärsyttävätkö nämä linkit vai onko kiva käydä tutustumassa suoraan palveluntarjoajan sivuihin?

Täti-Ihminen

Hui Apua! Eilen tapahtui jotain elämää mullistavaa, nimittäin kolme vuotta nuorempi pikkuveljeni sai ensimmäisen lapsensa. Tottakai riensin hyvänä isosiskona heti sairaalaan ihmettelemään uutta tulokasta. Pikku toukka tuhisi ja piti hassuja ääniä, kun sain pidellä häntä sylissäni. Vaikka en itse koe itseäni millään tavalla äidilliseksi, saati lapsi-ihmiseksi, olin pakahtua onnesta. Tuo pieni möykky oli minun veljentyttäreni ja olin virallisesti täti.

Muistan vielä kun veljeni kanssa tappelimme Siuntiossa lapsuuden kodissame siitä, että halusin karata kotoa (syynä ärsyttävä pikkuveljeni) ja veljeni soitti äidillemme, etten ottanut häntä mukaan. Äiti tietenkin käski, että veli pitää ottaa mukaan dramaattisiin karkaamis-leikkeihin, johon tietenkin liittyi nyytti kepin päässä oikealla olalla. Olin järkyttynyt. Mutta vielä järkyttyneempi olen siitä, että tuo ärsyttävä pellavapää-veli on nyt ihan oikeasti isä. Jäinkö itse kehityksessä jossain vaiheessa jälkeen vai miksi veljeni aivan huomaamattani kypsyi ohitseni? Kaikki nämä mietteet päässäni voin silti rehellisesti sanoa, että olen todella kiitollinen ja onnellinen koko perheestäni ja on jännittävää nähdä sen kasvavan tavalla tai toisella.

En laita pikkuisesta kuvia, ennen kuin vanhemmat ovat kotiutuneet ja päättäneet mitä haluavat mihinkin nettiin jakaa onneaan. Kunnioitan tässä siis heidän yksityisyyttään. Sen sijaan (vaihteeksi) asukuvia:

img_7976

img_7966

img_7950

img_7979

img_7953 img_7982

img_7985
/Paita – H&M/ Hame – Primark/ Laukku – Guess/ Kello – Gant/ Kengät – H&M/ Koru – Lindex/

P.S. Kuvissa näkyvä valkoinen skootteri on minun keväällä hankkimani menopeli. Asun keskustassa, joten autolle ei oikein ole käyttöä, mutta skootterilla pääsee paikasta toiseen helposti ja nopeasti. 😉